Ilmastonmuutos on peruttu

Ajattelin vaihteeksi kirjoittaa positiivisen jutun ainaisen ruikuttamisen sijaan eikä otsikkoa positiivisempaa asiaa hevillä  keksi: onhan meitä jo viisitoista vuotta peloiteltu raamatullisilla vitsauksilla, kuten hirmumyrskyillä ja tuhotulvilla.  Vähälle huomiolle on jäänyt, että uusi IPPC:n arviointiraportti esittää alimmassa arviossaan (RPC2.6) vain 0,3 asteen lämpenemistä.  

Kun muistetaan, että tähän astiset tietokone-ennusteet povasivat tällekin vuodelle noin astetta todellista lämpimämpää, niin noiden mallien osumatarkkuuden perusteella silloin taitaakin olla pari astetta nykyistä kylmempää. Hienoa on myös se, että virallisestikin jo myönnetään 16 vuoden pysähtyneisyys lämpenemisessä eikä enää väärennellä tilastoja.  Mielenkiintoista on ollut myös havaita se mielikuvituksen lento ja luovuus, millä tuota kadonnutta lämpöä on yritetty haudata.  Millaisia taiteilijoita maailma noissa tieteilijöissä onkaan menettänyt.

Positiivista on myös se, että Etelänavan jäätikkö kasvaa, kuten se on tehnyt jo kymmeniä vuosia.  Nyt myös pohjoisen alueen jäätiköt ovat kasvaneet viiden Suomen pinta-alan verran.  Ilmatieteen laitoksen johtajan Alestalon mielestä ilmastonmuutosta ei tarvitse enää tutkia.  Onkin positiivista, että nykyisessä tiukassa taloustilanteessa valtio voi säästää Ilmatieteen laitoksen budjetissa; onhan kaikki tarpeellinen nyt ilmastonmuutoksesta tutkittu. Positiivista on myös se, että maailman ensimmäisen virallisen ilmastopakolaisen kotisaaret Tyynella valtamerellä eivät hukukaan, vaan päinvastoin kasvavat.  

Lapin yliopiston toimijoilla näyttää myös olevan aikaa ja resursseja kirjoitella ilmastokatastrofista.  Väkisinkin tulee mieleen, että tutkimusmäärärahoja sulalle Koillisväylälle ja Pohjoisnavalle taidetaan olla myöntämässä, ellei jo peräti myönnetty.  Mutta toisaalta jokainen euro, joka etelästä saadaan nyhjäistyä tänne kylmenevään pohjolaan, on pelkästään positiivista.