Pisa enemmän kuin kallellaan

Saksalaiset tyrmäsivät jo aikanaan suomalaisten saavutukset koululaisten Pisa-testeissä ja väittivät niiden johtuvan vain alkuperäisten suomalaisten yliedustuksesta kouluissa.  Kehtasivatpa he jopa väittää, että tilanne tulee maahanmuuton myötä väistämättä muuttumaan. Uusimman Pisa-tutkimuksen mukaan tasan tarkkaan saksalaiset olivat oikeassa.  Suomen ollessa tilapäisessä huipussa silloinen opetusministeri Henna Virkkunen kertoili meille, että monikulttuurisuus on voimavara.  Tuo voimavara on nyt nähty. 

Kylmä tosiasia on, että humanitaarisen maahanmuuton vaikutukset alkavat nyt näkyä.  Meille aikoinaan vakuutettiin silloisen maahanmuuttoministerin Astrid Thorsin sanoilla, että me täällä olemme ottaneet opiksi muiden maiden virheistä ja osaamme kotouttaa tulijat kuin vettä valaen.  Vaikka suomalainen media parhaansa yrittää, niin totuus on toinen ja pala kerrallaan se paljastuu.  Jossakin vaiheessa pitäisi vain ymmärtää, että kaikki arvostelu ei ole rasismia.  Jos kriittiset äänenpainot olisi otettu huomioon jo parikymmentä vuotta sitten, niin mitään ongelmaa ei välttämättä nyt olisi. 

Kun tuo ongelma on nyt olemassa, niin siitä pitäisi pyrkiä pääsemään eroon.  Isoin ongelma on se, että islamin mukaan uskottomien matkiminen ja heidän tapojensa omaksuminen ei ole islamin mukaista. Islamin mukaan myöskin aito ystävystyminen on mahdotonta.  Kun puhutaan koulutuksesta, niin se nimenomaan on jonkin toisen aatemaailman tapojen omaksumista.  Länsimainen koulujärjestelmä onkin kunnon muslimille edellä lueteltujen periaatteiden mukaan kauhistus. Suomalainen koulutusjärjestelmä ei ollenkaan osaa asennoitua näihin islamilaisiin periaatteisiin, vaikka aikaa kyllä olisi ollut.

Korjausliike on hyvin yksinkertainen: on tehtävä selväksi, että suomalainen sosiaaliturva kuuluu vain suomalaisille. Se onnistuu parhaiten antamalla Suomeen tuleville turvapaikanhakijoille mahdollisimman niukka toimeentulo, joka voidaan järjestää paikan päällä vastaanottokeskuksissa.  Tuolla korjausliikkeellä tataarit aikoinaan sopeutuivat Suomeen.  Miksi meidän pitäisi taas takoa päätämme johonkin sellaiseen puuhun, jonka nimeä me emme edes vielä tiedä?