Järki voitti

Rovaniemi päätti sitten ottaa 50 pakolaista 80 sijaan.  Joku joskus sanoi, että Siperia kyllä opettaa.  Ilmeisesti Rovaniemenkin päättäjille on käynyt selväksi, että että vääränlainen inhimillisyys tulee liian kalliiksi ja rahalla on kuin onkin väliä.  Suomessa on kaupunkeja, jotka eivät ollenkaan ota vastaan pakolaisia.  Yksi niistä on pääkaupunkimme Helsinki.  Kun meille aikoinaan kerrottiin, että monikulttuuri on rikkaus, niin täytyy vain ihmetellä Helsingin kaupungin motiiveja pakolaisasiassa.  Rovaniemi voisikin ottaa Helsingistä mallia, sillä miksi meidän pitäisi olla parempia kuin pääkaupunkimme?  Nollalinja voisikin olla meille varsin järkevä vaihtoehto, kunnes todelliset sukupolvien yli ulottuvat kustannukset saataisiin selvitettyä. 
 

Rovaniemeläisten päättäjien väärät luulot ovat sinänsä ymmärrettäviä, olivathan ensimmäiset venepakolaiset loistavaa porukkaa ja ovat enemmän kuin tulleet osaksi tuottavaa yhteiskuntaa. Tulijoiden virta ei enää valitettavaa kyllä suuntaudu tuosta suunnasta.  Jos kerran valinnan varaa on, niin miksei niitä pakolaisia voi valita sellaisesta joukosta, joiden kotoutuminen on edes teoriassa mahdollista?  Räsäsen ehdotus tuohon suuntaan tyrmättiin täysin ilman mitään perusteita.

Kun tiedossa on, että suurin osa uusista  ”pakolaisista” ei tule palaamaan takaisin kotimaahansa, vaikka olot rauhoittuisivat, niin pitäisikö päättäjiemme pikku hiljaa harkita Suomen tekemistä vähemmän houkuttelevaksi vaihtoehdoksi?   Kansainväliset sopimukset eivät estä sitä mitenkään eikä Tanskastaaan tullut paariavaltiota, vaikka se kiristi omaa maahanmuuttopolitiikkaansa kansainvälisten sopimusten mukaiseksi.  Suomihan menee niistä tällä hetkellä todella yli ja voisikin sanoa, että että me olemme tällä hetkellä todella lihava hunajapurkki islamilaisista maista tulijoille.

Ilmastonmuutos on peruttu

Ajattelin vaihteeksi kirjoittaa positiivisen jutun ainaisen ruikuttamisen sijaan eikä otsikkoa positiivisempaa asiaa hevillä  keksi: onhan meitä jo viisitoista vuotta peloiteltu raamatullisilla vitsauksilla, kuten hirmumyrskyillä ja tuhotulvilla.  Vähälle huomiolle on jäänyt, että uusi IPPC:n arviointiraportti esittää alimmassa arviossaan (RPC2.6) vain 0,3 asteen lämpenemistä.  

Kun muistetaan, että tähän astiset tietokone-ennusteet povasivat tällekin vuodelle noin astetta todellista lämpimämpää, niin noiden mallien osumatarkkuuden perusteella silloin taitaakin olla pari astetta nykyistä kylmempää. Hienoa on myös se, että virallisestikin jo myönnetään 16 vuoden pysähtyneisyys lämpenemisessä eikä enää väärennellä tilastoja.  Mielenkiintoista on ollut myös havaita se mielikuvituksen lento ja luovuus, millä tuota kadonnutta lämpöä on yritetty haudata.  Millaisia taiteilijoita maailma noissa tieteilijöissä onkaan menettänyt.

Positiivista on myös se, että Etelänavan jäätikkö kasvaa, kuten se on tehnyt jo kymmeniä vuosia.  Nyt myös pohjoisen alueen jäätiköt ovat kasvaneet viiden Suomen pinta-alan verran.  Ilmatieteen laitoksen johtajan Alestalon mielestä ilmastonmuutosta ei tarvitse enää tutkia.  Onkin positiivista, että nykyisessä tiukassa taloustilanteessa valtio voi säästää Ilmatieteen laitoksen budjetissa; onhan kaikki tarpeellinen nyt ilmastonmuutoksesta tutkittu. Positiivista on myös se, että maailman ensimmäisen virallisen ilmastopakolaisen kotisaaret Tyynella valtamerellä eivät hukukaan, vaan päinvastoin kasvavat.  

Lapin yliopiston toimijoilla näyttää myös olevan aikaa ja resursseja kirjoitella ilmastokatastrofista.  Väkisinkin tulee mieleen, että tutkimusmäärärahoja sulalle Koillisväylälle ja Pohjoisnavalle taidetaan olla myöntämässä, ellei jo peräti myönnetty.  Mutta toisaalta jokainen euro, joka etelästä saadaan nyhjäistyä tänne kylmenevään pohjolaan, on pelkästään positiivista.

Pisa enemmän kuin kallellaan

Saksalaiset tyrmäsivät jo aikanaan suomalaisten saavutukset koululaisten Pisa-testeissä ja väittivät niiden johtuvan vain alkuperäisten suomalaisten yliedustuksesta kouluissa.  Kehtasivatpa he jopa väittää, että tilanne tulee maahanmuuton myötä väistämättä muuttumaan. Uusimman Pisa-tutkimuksen mukaan tasan tarkkaan saksalaiset olivat oikeassa.  Suomen ollessa tilapäisessä huipussa silloinen opetusministeri Henna Virkkunen kertoili meille, että monikulttuurisuus on voimavara.  Tuo voimavara on nyt nähty. 

Kylmä tosiasia on, että humanitaarisen maahanmuuton vaikutukset alkavat nyt näkyä.  Meille aikoinaan vakuutettiin silloisen maahanmuuttoministerin Astrid Thorsin sanoilla, että me täällä olemme ottaneet opiksi muiden maiden virheistä ja osaamme kotouttaa tulijat kuin vettä valaen.  Vaikka suomalainen media parhaansa yrittää, niin totuus on toinen ja pala kerrallaan se paljastuu.  Jossakin vaiheessa pitäisi vain ymmärtää, että kaikki arvostelu ei ole rasismia.  Jos kriittiset äänenpainot olisi otettu huomioon jo parikymmentä vuotta sitten, niin mitään ongelmaa ei välttämättä nyt olisi. 

Kun tuo ongelma on nyt olemassa, niin siitä pitäisi pyrkiä pääsemään eroon.  Isoin ongelma on se, että islamin mukaan uskottomien matkiminen ja heidän tapojensa omaksuminen ei ole islamin mukaista. Islamin mukaan myöskin aito ystävystyminen on mahdotonta.  Kun puhutaan koulutuksesta, niin se nimenomaan on jonkin toisen aatemaailman tapojen omaksumista.  Länsimainen koulujärjestelmä onkin kunnon muslimille edellä lueteltujen periaatteiden mukaan kauhistus. Suomalainen koulutusjärjestelmä ei ollenkaan osaa asennoitua näihin islamilaisiin periaatteisiin, vaikka aikaa kyllä olisi ollut.

Korjausliike on hyvin yksinkertainen: on tehtävä selväksi, että suomalainen sosiaaliturva kuuluu vain suomalaisille. Se onnistuu parhaiten antamalla Suomeen tuleville turvapaikanhakijoille mahdollisimman niukka toimeentulo, joka voidaan järjestää paikan päällä vastaanottokeskuksissa.  Tuolla korjausliikkeellä tataarit aikoinaan sopeutuivat Suomeen.  Miksi meidän pitäisi taas takoa päätämme johonkin sellaiseen puuhun, jonka nimeä me emme edes vielä tiedä?