Tuulivoimalla on oma matematiikkansa

Suomen Tuulivoimayhdistus ry:n hallituksen puheenjohtaja Jari Suominen oli (LK 10.5) sitä mieltä, että mökkien ja kiinteistöjen arvolle ei ole niin väliä, kun maailmaa pelastetaan. Toisten rahoilla maailman pelastaminen ja ”muunnetun” totuuden puhuminen tuntuu muutenkin olevan aika yleistä joissakin piireissä. Moista toimintaa voisi jopa luonnehtia vihreästi ajattelevien ihmisten ammattitaudiksi.  Ehkäpä heidän piireissään tarkoitus pyhittää keinot.  Kun Suominen puhuu tuulivoimaloiden 20 vuoden käyttöiästä, niin hänen johtamansa yhdistys on tainnut keksiä pyörän uudestaan.  Tuulivoimaloiden suurvalloissa Saksassa, Iso-Britanniassa ja Tanskassa voimaloiden keskimääräinen elinikä on 15 vuotta, mutta ehkäpä Suomen pakkaset ja tuiskut avittavat täällä voimaloiden elinikää.

Suomisen mukaan tuulivoima työllistää 3500 suomalaista ja palkkakustannukset ovat jopa 1.2 miljoonaa yhtä työpaikkaa kohti.  Onneksi olkoon vain noille tuuliloton voittajille.  Meillä muilla ei kuitenkaan kovin paljon hymyilytä, kun muistetaan, että tuulisähkö saa jopa kolminkertaisen markkinahinnan uusille voimaloilleen.  Vielä vähemmän hymyilyttää, kun muistetaan, että voitot menevät Bahamasaarille.  Kannattaa myös muistaa, että tuulimyllyjen ympärillä on asumis- ja laiduntamiskelvotonta maata noin 2 km kanttiinsa infraäänien vuoksi.  Siitä tulee 1250 hehtaaria kuun maisemaa näiden vihreiden uususkontopatsaiden ympärille.

Kotkan Mussalossa teurastettiin 14-vuotiaat tuulivoimalat uusien tieltä kunnossapidon tullessa liian kalliiksi. Onneksi nuo voimalat kuitenkin purettiin eikä niitä jätetty vihreän aatteen muistomerkiksi. Ehkä siihen vaikutti se, että tilalle saatiin välittömästi rakennettua uudet lypsylehmät, jotka pääsivät nauttimaan suuremmista tuista kuin vanhat. Tuulivoiman todellista tuottavuutta kannattaakin verrata Saksaan, jossa vihertävästä sähköstä maksetaan 20 miljardia vuodessa sen todellisen markkina-arvon ollessa pikkuisen päälle kolme miljardia. Mökin mummot miettivätkin siellä nyt, että keittäisikö kupin kahvia vai katsoisiko telkkarista ”Kauniit ja rohkeat”:  molempiin kun ei ole varaa sikäläisillä sähkön hinnoilla.  Vaatiikin todella luovaa matematiikkaa, että tuollaisista luvuista saa jotenkin kannattavia.

Tuulivoiman tukeminen muistuttaakin hyvin paljon kaikkien lappilaisten tuntemaa lämmittämiskeinoa pakkasella. Aluksi voi tulla lämmin ja hyvä olo, mutta jossakin vaiheessa se kylmä totuus iskee uudelleen.  Suomen tapauksessa me kaiken huipuksi laskemme ne väliaikaisesti lämmittävät lirauksemme lastemme lahkeisiin.

Kulissit kaatuvat

Ihmisen aiheuttamalla ilmastonmuutoksella elämöivät ovat pikku hiljaa joutumassa samaan kategoriaan astrologien ja kädestä ennustajien kanssa.  Kun ilmasto ei ole nyt lämmennyt kohta 18 vuoteen, niin väitteet merten syvänteisiin vastoin fysiikan lakeja karanneesta lämmöstä alkavat muistuttaa netistä löytyvien selvänäkijöiden jutusteluja.  

Suomalainen eläköitynyt tilastotieteen lehtori Pekka Hjelt on todennut, että ilmastotutkijoiden 70-luvulta peräisin oleva tilastotieteellinen malli vastaa täysin samalta ajalta peräisin olevaa Ladaa.  Kun nykyaikaisella ja huuomattavasti kehittyneemmällä Arima-mallilla tutkitaan hiilidioksidin ja lämpenemisen yhteyttä, niin tehdään aika olennainen havainto: mitään yhteyttä ei oikeastaan ole olemassa. Vähemmän yllättävästi samaan tulokseen pääsee myös emeritusprofessori Jukka Kauppinen tutkimusryhmineen uunituoreessa tutkimuksessaan. Heidän mielestään muutokset suhteellisessa kosteudessa tai alapilvien peittoisuudessa selittävät suurelta osin muutokset globaalissa keskilämpötilassa.  Ihmisen ja hiilidioksidin merkitys on heidän mielestään marginaalinen.  Maallikon mielestä noissa tutkimustuloksissa ei ole mitään yllättävää.  Kysymys vain kuuluu, että miksi noiden ilmastonmuutokseen epäilevästi suhtautuvien tutkijoiden pitää aina olla eläkkeellä?

Suomi ja suomalaiset ovat epätoivoisesti kaivamassa säästökohteita jo lapsilisistäkin. Ehkäpä niitä säästökohteita kannattaisi hakea myös nykyisestä vihreästä hulluudesta. Kun Suomi ottaa nyt 10 miljardia syömävelkaa lastensa maksettavaksi, niin siitä kaksi miljardia menee tuulivoimatukiaisiin.  Nämä tuulivoimahelvetit toimivat tasan niin kauan kuin niistä maksetaan tukiaisiakin.  Kun tuet loppuvat, niin samalla loppuu myös ylläpito. Konkurssipesä häipyy sitten aikanaan Bahamalle ja virkaheittotornit jäävät paikallisten ihasteltaviksi.  

Lappilaisille ei varmaan ole kukaan muistanut kertoa sitäkään, että huollon puutteessa kärähtävien voimaloiden sammuttaminen on mahdotonta.  Onneksi aika moni lappilainen kunta on jo tullut järkiinsä.  Sodankylä ja Kelujärvi näköjään vielä halajavat tuollaista vihreän hölmöyden muistomerkkiä omalle tontilleen.  Toivottavasti Palkisvaarasta ei kuitenkaan tehdä tuollaista muistomerkkiä, vaan se saa jäädä nimensä mukaiseksi porojen palkimisalueeksi ilman noita vihreitä ultraäänikarkoittimia.