Se todellinen uhka demokratialle

Lapin Kansa julkaisi 1.6 melkoisen ylistyskirjoituksen vasemmistolaisesta poliitikosta Li Anderssonista.  Aiemmin Andersson on kunnostautunut kirjoittamalla poliittisen pamfletin äärioikeiston noususta.  Opuksen sivumäärä on varsin kunnioitettava, onhan niitä peräti 336.  Se tekeekin kolmisenkymmentä sivua jokaista suomalaista äärioikeistolaista kohti.  Jokainen voi siitä laskeskella heidän muodostamansa uhkan suuruutta.

Uusnatseja jahdatessaan Andersson on unohtanut kokonaan kolikon kääntöpuolen.  Ruotsissa Anderssonin aateveljien väkivalta on lähtenyt täysin lapasesta.  Muiden puolueiden poliitikkoja pyritään vaientamaan systemaattisesti mm. tunkeutumalla heidän koteihinsa kirveen kanssa ja heittelemällä kyynelkaasukranaatteja ikkunoista sisään.  Puutteellisen tiedustelun vuoksi kärsimään usein joutuvatkin viattomat sivulliset. Suomessakin on tehty jo yksi tällainen isku kotiin, josta aiottu uhri oli jo muuttanut pois. Ruotsissa poliittisesta väkivallasta vastaavat 95:n prosentin osuudella Anderssonin aateveljet ja –siskot.  Itsenäispäivänä me täällä Suomessakin näemme nykyisin konkreettisesti, että missä se väkivalta ja uhka demokratiaa kohtaan oikein luuraakaan. 

Ruotsissa vasemmistolainen väkivalta on täysin järjestäytynyttä.  Kun joku muu puolue pitää mielenosoituksen tai jonkun muun julkisen tapahtuman, paikalla on aina aseistettujen vasemmistolaisten iskuryhmä, joka on valmis käymään vastapuolen ja heitä suojelevien poliisien kimppuun.  Viimeksi tämä tapahtui Kärrtorpissa, jossa vasemmistolaiset mellakoijat ryntäsivät poliisiketjun läpi vastapuolen kimppuun ja puukottivat pakenevia vastustajiaan selkään.  Andersson ja kumppanit voisivatkin kirjoittaa oikean kirjan poliittisen pamfletin sijaan ääriliikkeiden uhasta demokratialle: seuraavathan he sitä aitiopaikalta.